Tassujengi



Rakkaudesta ruskeaan pinseriin ja kahteen rescue-podencoon





16.12.2017

uni vei voiton



16. joulukuuta.


Kyllähän se maistui kun aikansa rämpivät lumessa
- nyt on parina päivänä lunta tullut ihan urakalla.




15.12.2017

onko pakko jos ei jaksa



15.joulukuuta 2017


Please mami! tuu hakee tuo durasel-podenco pois - mä en enää jaksa!





14.12.2017

motivointilelut testissä



14.joulukuuta 2017


Viimekuinen (24.11) Black friday mahdollisti sen,
että sain elennetuin hinnoin ostettua erilaisia motivointi- ja namitusleluja.


Tänään oli testissä sellaiset lelut mihin sai laitettua väliköihin tai lelun sisälle naksuja ja niitä koira yrittää saada syötyä.

Selkiksen tehtävänä oli liikutella / pyöritellä lelua niin,
että sieltä putoilee namit lattialle. Tämä lelu on joustavaa kumia.
Aikaa kului yllättävän kauan, mutta typy jaksoi kolme varttia puuhastella.


Pandolla oli tuollainen "tuplahelistin" ja siinä vakoja mihin raksut työnnetään,

sekä noihin pallo-osien sisään laitetaan lisää naksuja. 
Tämäkin lelu on pehmeää kumia.

Hyvän tovin tuokin lelu sai pimun touhuamaan "ruokansa" eteen.



Tämä lelu mikä on Gracella testissä oli pettymys.
Ensinnäkin nuo vaaleat osat on kovaa ja painavaa muovia,
Toiiseksi keskellä oleviin lilaosien keskelle kuuluu laittaa naksuista tehtyjä renkaita (sellaisia reikäleipiä).  Varmaan tuo lelu olisi ihan yees, jos ne naksurenkaat olisivat ollut suurempia,.
Niistä ei saanut hampailla puruotetta( kun olivat niin pieniä )
Grace yritti nuolla sitä, että saisi edes hieman makua.
Suuri pettymys, enkä viitsinyt lähettää takaisin
- en tiedä olisikohan peruneet kaupan, mutta reklamaatiota tuosta lelusta laitan varmasti.


Muista leluista kirjoittelen taas joku päivä,
kun ulkona on huono ilma  ja tarvitaan touhua ja energian purkaamista tylsään sisällä oloon.





13.12.2017

Aurinko armas


13.12.2017

On lunta tulvillaan . . . 
Selkis ja Pando ravaavat pitkin ja poikin pihaa lumessä rämpien.
Varmaankin Gracekin niin tekisi, mutta ei vielä uskalleta päästää vapaaksi pihalla matalan aidan vuoksi.


Kävelylenkillä saimme nauttia upeasta auringonpaisteesta,
kuin maa olisi liekeissä - niin kaunista.
Pakostakin suu vääntyi hymyyn vaikka tänään on surun ja ikävän päivä
- isäni kuolinpäivä ( 54 vuotta sitten ).


12.12.2017

Jumalaisen kaunis



12.12.2017.

Ihan mielettömän kaunis tuo meidän nuorin  Kanarian podencomme
prinses Grace.







11.12.2017

hiekoittajaa karkuun



maanantai 11.joulukuuta


Vihdoinkin kotikulmille saatiin hiekoitus.
Jouduimme siirtymään tienreunasta pellolle, muuten olisimme  saatu hiekat niskaan.


Selkis meni ihan sekaisin,
Jee - täällä tuoksuu myyrältä ja myyrältä ja myyrältä
mä sekoan! - lisää myyrän hajuja.! 


No joo, 
eipä nuo toisetkaan  rauhallisemmin kävelleet.
Nenät maata viistäen kävelimme pellon poikki kävelytielle.
Ja tytöt tykkäs,
voi kun olisi voinut päästää ne vapaana juoksemaan
 - kyllä olisivat nauttineet 😊



10.12.2017

apujoukot vanhukselle.


10. joulukuuta.


Tänne me tultiin sunnuntaikävelyllä 
piristämään pappaa.

Eikä me enää pelätä tuota renkailla kulkevaa hökötystä.



Grace seurasi tarkkaan kun pappa söi ruokaansa
ti kävi olohuoneen pöydältä hakemassa  mandariinejä.




9.12.2017

hassu tapa nukkua



9.12.2017

Pando on kyllä sellainen marakatti joka keksii monenmoisia nukkumatyylejä,
tässä niistä viimeisin 😂

Nykyisin yritämme pitää sääntönä, että koirat eivät tule yöksi nukkumaan viereemme.
Aikaisemmin, enkelikoira Amoren aikaan kaikki kolme saivat nukkua ja hyvin usein nukkuivatkin vieressämme - ja voin kertoa, että ahdasta oli.




Nyt siis on säännöt toiset:
Selkis haluaa nukkua sohvalla tai lattiapedillä,
Grace nukkuu korisohvalla tai lattiapedillä jos se on vapaa,
Mutta Pando ... tuo tuossa kuvassa ... hän onkin vaikeampi tapaus.
Aluksi jouduimme uudestaan ja uudestaan nostamaan hänet sänkyltä pois. Nykyisin hän jo jää surkeana sohvalle makaamaan ja katsomaan syyttäen minua, niin kuin minä olisin paskiainen kun en päästä sänkyyn.
Saatan ollakin paskiainen, mutta nyt jouduin laittamaan terveyteni etusijalle.
Miettikää tilannetta kun 180cm leveässä sängyssä on 3 koiraa ja kaksi ihmistä, niin joku siitä porukasta joutuu pakostikin nukkumaan hyvin lähellä reunaa ja meidän tapauksessa se joku olin minä.  Heräsin moneen kertaan yössä kun jäsenet oli kankeat oudossa asennossa nukkumisesta ja peitostakin jouduin taistelemaan. 
Ja jatkuvasti huonosti nukutut yöt rasittivat sydäntäni ja aloin saamaan rytmihäiriöita siinä määrin, että mulle määrättiin lääkitys.
Tilanne on nyt rauhoittunut ja rytmärit vähentyneet kun sain lisää tilaa sängyssä ja pidemmät yhtäjaksoiset yöunet.

No, mutta mites Pando noudattaa uutta sääntöä?
Pando siis jää murjottamaan sohvalle ( joksikin aikaa ), sillä aamuisin kun heräämme on neiti Pandora nukkumassa poikittain meidän keskellä tai pää tyynyllä nenä lähes kiinni poskessani.
Eli marakatti odottaa siihen saakka kun minä nukahdan ja sitten hyppää takaisin sänkyyn.
Yöllä herään siihen kun en saa vedettyä täkkiä päälleni ... pieni korvaeläin nukkuu peittoni päällä poikittain. Ja siihen se saa jäädä .... onhan se kivaa kun tirri siinä korvan juurella tuhisee ....



7.12.2017

rauhallisin koiramme innostui vihdoinkin



Selkis on meidän vanhin ( 5v.)  ja rauhallisin koiramme.
Hän rakastaaa  lällyttämisestä ja sängyssä yksin peuhaamisesta ja vain harvoin intoutuu leikkimään leluilla.  Pandon ja Gracen riehuminen häntä ärsyttää suunnattomasti.
Selkis otti raskaasti enkelikoira-Amoren poismenon, oli surullinen ja omissa oloissaan .
Olihan Amore hänelle mentori, tuki ja turva heti alusta alkaen kun uudessa kotimaassa kaikki oli vierasta ja pelottavaa.


Vasta ihan viimeaikoina on pienoista piristymistä pimun käytöksessä - naurua naamassa pihalla juostessa tai yllättäin jokin lelu saa kyytiä . . . edes rakkain pikkupallo ei ole häntä saanut innostumaan.
Sen vuoksi Selkiksestä on vähemmän toimintakuvia, hän vain on ollut hiljaa ja kuulostellut maailman menoa.  Koirapuistossakin hän seisoskelee aidan vieressä kuin odottaisi jotain.

Mutta tänään Selkis innostui koirapuistossa juoksemaan kenttää reunasta toiseen - oli  kyllä ilo katsoa kun pimu nauroi juostessaan ,
Yritin niitä kuviakin ottaa, mutta taisin olla niin innoissani,että kädetkin tärisi 😃
Tässä hyvin epäonnistunut kuvasarja kuitenkin muistoksi iloisesta tapahtumasta.