Tassujengi









20.1.2024

Lopettaisinko blogin?

Aikaa on kulunut pitkä tovi viimeisestä postauksesta ja ainoa syy siihen on tunne, että onko tämä ihan turhaa. Turhaa siis kirjoittaa ja toivoa jonkun lukijan kuittaavan kiinnostuksesta meidän juttuihin.

Tilastoista näen muutamien vierailijoiden käyneen toisinaan blogissamme, mutta olisi se vaan erittäin ilahduttavaa lukea edes pieni kommentti tai hymiö.

Kuvassa on meidän podenco-tytöt ; Selkis 11v. , Pando 9v. , Grace Koikkalainen 8v  ja pikkuneiti Lupita kohta 5v.

Iloa ja aurinkoa sinun päivääsi ❤️

2.11.2021

Päivälenkillä

Lupitan kanssa rapputreeneissä nivelrikkoisen mamin kanssa 😅

12.9.2021

Pelto täynnä aurinkoja

Pando ja Grace tihkusateen saartamana...
ja auringonkukkia ihmetellen.
Vääksyssä on kaksi isoa peltoa täynnä auringonkukkia, joita kuntalaiset ja tietenkin vierailijatkin saavat kerätä. Minä en ole niitä kotiini vienyt ...
tosin keräsin kimpun eläinlääkärillemme käydessäni Gracen kanssa siellä tarkastuksessa 🌻

8.9.2021

Tytöt sai pikkusiskon

Nyt kyllä nolottaa laiskuuteni tämän (ja muidenkin) blogien päivitysten puutetta.  Puhelin ei tunnu suklaata bloggerin kanssa, joten jätin päivittämisen sikseen. Jos tekstaus on sekava, eikä kuvaa näy,  johtuu se yksinkertaisesti vain siitä ettei homma toimi. Siispä uusi testaus, kommentoi, jos kykenet.

Meille tuli lähes vuosi sitten ( 30.10.2020) neljäs rescuepodenco espanjasta. Hän on tarhanimeltään Lupita ja se nimi saa jäädä hänelle. Lupita on paljon pienempi kuin meidän keskikokoiset Selkis ja Pando.

Kuva Lupitasta, kun haimme hänet Helsingistä kotihoitajan luonta  30.10.2020.

Lupitalla on ollut paljon pelkotilanteita, mitä olemme tämän vuoden aikana työstetty -  jopa oma piha on hänelle pelottava paikka.
Siskojen kanssa on turvallista olla ja hän nukkuukin joko heidän vieressä tai meidän ihmisten keskellä.
Kuva viime syksyltä.

Kerron hänestä lisää jatkossa, sekä tietenkin koko laumasta. 

22.9.2020

syksy saapui

Kun syksy saapuu ja harmaat pilvet valtaa taivaan, niin pukeudu silloin piristäviin vaatteisiin.
🌞 Grace aurinkoinen 🌞

18.6.2020

Ukkonen rytisee katolla

Aamuyöstä alkoi jyrinä, hemmetti ja isäntä oli unohtanut eilisen helteisen päivän jäljiltä tuuletusikkunan auki. Sieltä se taivaanukon jyske ja rytinä kaikui tänne alakertaan, missä mä nukun tuon isosisko Selkiksen kanssa. Ja se on niin tylsä, ettei ota mua viereensä nukkumaan.  Mä en tykkää jytinästä enkä paukkeesta, sen takia varmaan mun ensimmäinen isäntä, se metsästäjäisäntä hylkäsi mut.  Tää ääni mikä tulee nyt ikkunasta, ei ole paukkuääni, vaan sellainen ääni mikä hyökkää koko talon kimppuun, ja mua pelottaa se - ihan kuin se haluaisi jyrätä mun päälle. Mua pelottaa kovasti ja oon melkein niin kuin yksin ... tuo sisko vaan nukkuu. 

Onneksi sit kuitenkin vähän ajan kuluttua mami ja papin tuli sieltä yläkerrasta katsomaan mua ja mami jäi mun viereen nukkumaan - nyt mä en enää pelkää niin paljon.

 * Grace Koikkalainen *

11.12.2019

Kanavakävely



Pienellä pakkasella on kiva käydä ihastelemassa kaunista kanavaa ja ympärillä olevaa luontoa.  Tyttöjen mielestä taisi ne lukuisat tassunjäljet olla mielenkiintoisimmat.

✳️✳️✳️

1.12.2019

Päiväkävelyllä



Pienellä pakkasella päiväsaikaan 
kun aurinko vielä loi valoaan.