se viimeinen päivä

perjantai
30. syyskuuta

Nyt kyllä mami kiusaa ihan urakalla.
Tänäänkin piti  nousta ylös ennen "kukon pierua".
Saatiin syötäväksi vain puolikkaat nakit, ne inhottavat saderievut  päälle ja patistettiin tylysti ulos.

Jouduttiin tassuttelemaan "hirveässä myrskyssä" sateen roiskuessa vasten kuonoa ja ihan sitten rantaan asti auringon nousua katsomaan. 

 Onneksi sade laantui toviksi ja mami sai ihastella auringon säteitä ja nauttia tuulen tuiverruksesta kasvoilla. 

 Kotona mami antoi onneksi maittavan aamiaisen ja lupasi,

että tämä oli syyskuun viimeinen aikainen herätys.

Huomenna me nukutaan pitkään  papin kainalossa
ja mami saa ihan vapaasti herätä milloin lystää.

johan oli päivä . . .

torstai

29. syyskuuta

Pimujen tuumailua:

Johan oli päivä . . . 

Aamulenkille piti lähteä paljon, paljon aikaisemmin kuin yleensä.
Amorelle piti antaa makupala, että se tulisi pois peiton alta.

Rannassa oli kosteaa ja tuulista.

Edessä käveli kiva pieni koira, mut ei saatu mennä moikkaamaan kun Pando ei kakkaa, kun se innostuu muista koirista - ja mamin piti ehtiä johonkin terkkariin.

Onneksi ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Iltapäivästä satoi  ja 

illalla oli myrsky.

Revi siitä huumoria,

PS. Innolla odotetaan huomista.

sataaaaaaaaaaaaaa

keskiviikko
28. syyskuuta

Kuva taitaa kertoa Selkiksen mielipiteet sateesta.

leppoisaa löntystelyä lenkillä

tiistai
27. syyskuuta

Puista pudonneet kuivat lehdet rapisevat niin mukavasti jalkojen alla.
Syksy tuoksuu oikeastaan hyvälle.

Amore jaksoi hyvin tassutella meidän mukana lenkillä, haisteltavaa oli paljon  ja matka kesti odotettua kauemmin. Sehän ei tosiaankaan haitannut, sillä ilma oli yllättävän lämmin eikä meillä ollut mihinkään kiire. 

oiva kapistus tuo otsalamppu

maanantai
26. syyskuuta

Ylimmässä kuvassa kävellään  Amoren kanssa kävelytiellä,
katuvalot ovat ajotien toisella puolella eivätkä valaise kunnolla jalkakäytävää.

Kahdessa alemmassa kuvassa kaulassani roikkuu otsalamppu.

Huomattavasti turvallisempaa kävelemistä

- jopa ilman valoja kulkevat pyöräilijät näkevät meidät.

omituinen kaveri

sunnuntai
25.syyskuuta

Pimujen kaverilla Disalla on tapana toisinaan jäädä tuijottamaan jotakin kohtaa.

Niin kävi tänäänkin -  wc.n oven alaosaa . . . . mitähän typy siinä näkee ?

homeopaattista hoitoa

lauantai
24. syyskuuta

Kun lääkkeistä ei ole apua,
on turvauduttava luonnonlääkintään sekä homepatiaan.

Kävimme Lahden Karisman Life- luontaistuoteliikkeessä ja siellä meitä palveli ammattitaitoinen Susanna, jolla on omakohtaisia kokemuksia homeopaattisesta koiran kasvaimien hoidosta.

Amoren vatsassa olevia rypälemäisiä kasvaimia ei uskalla enää leikata kun mummeli voi nukahtaa ikiuneen nukutuksessa. Siitä syystä kokeilemme homeopaattisia "kasvaintippoja" R17 ruokaan sekoitettuna  sekä  ulkoisesti vihersavea hauteena kuivattamaan kasvainmöykyt.

Uskon vakaasti, että Amoren maksa-arvojen alentumisesta saa kiittää antamaani nokkosjauhetta.

Amoren maksaa tukevaan hoitoon ostimme Solgar-sarjan Inositol 500g ravintolisää.

Lisäksi eläinlääkärimme vinkkejä maksaa tukemaan ovat : voikukan lehdet, ratamon lehdet, siankärsämö, kypsennetty kukkakaali, kalanmaksaöljy sekä oliiviöljy.

Lisäksi tämä kirja on nykyisin minun pyhäkirja.

Monen mielestä tämä on turhaa hölmöilyä - olkoot he sitä mieltä,
mutta me tartumme jokaiseen oljenkorteen mikä mahdollisesti auttaa meidän rakkaan voinnin parantumiseen.

Aika nayttää mitä tapahtuu, mutta näillä mennään päivä kerrallaan.

sulhon luona

perjantai
23. syyskuuta

Flikat kävi Miki-sulhoa moikkaamassa.

Haluan huomiota

torstai

22. syyskuuta

Meidän ihana Amore-mummeli.

kivikossa piilossa

keskiviikko
21. syyskuuta

Selkis - suuri saalistaja.

veden ja syksyn tuoksuja

tiistai
20. syyskuuta

Vesijärven puoleisella kanavalla Pando oli korvat tarkkana kun sievä putputtajavene ajoi ohi.

Vanhalla Vääksyn joella Amore kävi juomassa.

Ja Selkis luuli pääsevänsä kahlaamalla sorsien perään.

Lenkin päätteeksi kävimme Majakka Paviljongissa huikopalalla.
Vaikka aurinko paistoi mukavasti, oli ohut takki kuitenkin Amore - mummolle tarpeellinen.

Kyllä täällä Vääksyssä on upeat maisemat  ihailtavaksi ja ilmakin oli mitä parhain.

maksa-arvot, leishmania ja korvat

maanantai
19. syyskuuta

Tänään oli viisi narttua Kalliolan eläinklinikalla
ja heistä neljä pääsi Erikan osaavien käsien hoivaan.

Arvon vanharouva Amore hoidettiin ensin.

Häneltä kuunneltiin sydänäänet, leikattiin kynnet sekä verinäytteestä tutkittiin maksa-arvot.

Tänään oli  kolmas kerta kun maksa-arvoja tarkkailtiin.

24.3.2016   ALAT-arvot oli 485

              31.5.2016 arvot oli  752 , siis kohonneet

              nyt 19.9.2016 arvot oli  427 - onneksi laskeneet.

Mitään lääkettä tähän maksasairauteen Amore ole saanut, sillä lääkkeethän vain rasittaa maksan toimintaa. Siksi olen panostanut ruoan laatuun ja ravintolisiin.

Olen antanut koirille ruokailun yhteydessä itse keräämää ja kuivattamaa viherjauhetta, mikä on sisältänyt  esim. vuohenputkea, voikukkaa ja persiljaa. Lisäksi inkivääriä ja nokkosta koirat sekä me ihmiset käytetään säännöllisesti. Koirat saavat lisäksi kalanmaksaöljyä sekä luomu oliiviöljyä 0,5 rl. molempia päivittäin. 

Nyt sain lisäinfoa lääkäriltämme, että myös siankärsämö sekä keitetty kukkakaali tukee maksan toimintaa.

Selkikseltä otettiin myös verinäyte, mikä lähetetään eteenpäin. Siinä tutkitaan, ettei Selkiksellä ole Leismanioosia. Se on siis Leishmania protozoa-loisen tartuttama trooppinen tartuntatauti, joka voi aktivoitua vuosienkin jälkeen siitä kun koira on tullut Suomeen.

Teetän tämän testin näillä rescue-koirilla  ainakin toistaiseksi vuosittain.

Pandolta tutkittiin korvat.

Pari viikkoa sitten pimu alkoi ravistelemaan ja hankaamaan vasenta korvaansa. Korva ei punottanut eikä märkinyt, mutta putsailin sitä keitetyllä (jäähtyneenä) vedellä ja oireet loppuivat.

Nyt korva oli aavistuksen verran vaal.punainen, johon saimme reseptilääkityksen.

Lisäksi toinen (Disa) ystäväni koirista pääsi tutkittavaksi.

Erika on kyllä huippu lääkäri, jokaisen potilaansa hän ottaa yksilönä ajan kanssa, eikä kiirehdi seuraavan asiakkaan luokse. Meillekin oli varattu 2 tuntia aikaa.

tärähtäneitä

sunnuntai
18. syyskuuta

. . . siis kuvat.

Toisinaan ei siis millään saa noista elohiiristä tarkkaa kuvaa.
No joo, täriseehän kuvaajan käsi toisinaan, mutta yleisesti ottaen voin kyllä sanoa, että pihallamme on hyvinkin useasti vauhtia ja vaarallisia tilanteita.  Saavatpahan pimut ainakin liikuntaa kun ravaavat pihalla - kunhan vain eivät törmää toisiinsa.

"tirppa" leikitään hieman

lauantai
17. syyskuuta

Amorella oli hyvä aamu  (ei ollut jäykkyyttä nivelissä eikä kolotuksia),
joten mummeli innostui hieman leikkimään Pandon kanssa.

sisko vahtii

perjantai
16.syyskuuta

Nuku vaan. kaikki hyvin
- sisko vahtii.

ne maukkaat pudonneet omenat

torstai
15. syyskuuta

Löhöilyä sisällä,  hömpöttelyä pihalla
ja puusta pudonneiden omenoiden syöntiä

- niistä on tämä päivä tehty.

loistava päivä

keskiviikko
14. elokuuta

Ihan huippu ilma lenkkeillä,
mennä löntystellen Amoren tahtiin 

ja pysähtyä nuuskuttelemaan, kun mummelin nenään leijailee jokin mielenkiintoinen haju 

tai podetytöt huomaavat  oravan puun oksalla.

Ihana fiilistellä ihan vain sitä, että on hyvä olo - onnellinen.
Sydän sykkii rakkaille - pojalle, miehelle ja ystäville.

Lähetin mielessäni  kiitokset suojelusenkelillenikin
 - päivänä eräänä lähetin hänet jopa Helsinkiin suojelutehtävään  ja hyvin  työnsä siellä hoiti.

Ja nää meidän koirat, ne on niin huippuja,
ei näitä voi olla rakastamatta.

Miten monesta asiasta voinkaan olla kiitollinen !

aamusella

tiistai
13. syyskuuta

hauska Dana

maanantai
12. syyskuuta

Omat pimut päivällä pihalla sekä hauska kuva Danasta,
joka tuli siskonsa Disan kanssa hakemassa meidät iltalenkille.

Hyvä aloitus aamuun

sunnuntai
11. syyskuuta

Näitä rantakuvia on paljon, mutta tänne me tullaan lähes joka aamu hakemaan energiaa uudelle päivälle. 

Täällä on hyvä hetki fiilistellä tuoksuja, katsella niin monimuotoista Päijännettä.
Toisinaan aurinko paistaa kasvoille lämpöä antaen ja toisinaan tuuli puhaltaa kaikki yön pahat unet pois mielestä.
Ja kaiken lisäksi mummo-Amorelle tästä on tullut tuttu ja turvallinen lenkkipaikka.
Rakastan niin tätä paikkaa,

meijän mummeli

lauantai

10. syyskuuta

Siellä se mummo mennä viiputtaa.

suloinen Selkis

perjantai
9. syyskuuta

mietteliäs Pandora

torstai
8. syyskuuta

aamiainen pihalla

keskiviikko
7. syyskuuta

Omenoita aamiaiseksi suoraan puun alta.

mummelikin metsässä

tiistao
6. syyskuuta

Tänään oli hyvä ilma lähteä kävelemään metsäänpäin. Aurinko paistoi, etta ei ollut enää kuuma. Otin podencojen lisäksi mummeli-Amorenkin mukaan, hän ei vuoteen ole halunnut kävellä sinnepäin.

Amorellakin askel oli reipas, hieman katse harhaili hänen ihmetellessä missä ollaan ( näkö heikentynyt - kaihia silmissä ) vaikka reitti oli hänelle entuudesta tuttu.

Hän kuitenkin reipastui metsän hyviä hajuja nuuskutellessa - olin niin onnellinen kun näin rakkaani tassuttelevan innoissaan.

Kävelimme Amoren tahtiin mustikoita mutustellen, kunnes mummeli sai vainun  "jostain". Vauhti kiihtyi kaikilla koirilla ja minä könysin perässä kädet venyen talutushihnojen jatkeena. Amore alkoi innoissaan pomppia, Selkis vikistä ja Pando kiihdyttää vauhtia.  Siinä vaiheessa soitin ystävälleni ja kyselin  onko hän kenties koiriensa kanssa samaisessa metsässä . . . 

Ja siellähän he olivat muutama minuutti meitä edessäpäin.
Niinpä me treffattiin ja Amorellakin vauhti rauhoittui ja yhdessä käveltiin meille kahville.

muruseni

maanantai
5. syyskuuta

Rakas Selkis,

mamin jalkojen välissä on mukava nukkua.

hassu paikka

sunnuntai
4. syyskuuta

Hassu tapa ja paikanvalinta tuolla Pandolla pissaamiselle.

sanomalehti

lauantai
3. syyskuuta

Meillä luetaan lehdet hyvin tarkkaan.

rannassa ja vieraileva tomaattivaras

perjantai
2. syyskuuta

Ihanat koirani

torstai
1. syyskuuta

Miten mielettömän upeita koiria meillä on ja miten loistavasti ne tulee juttuun keskenään.
Amore, vanha rouva, joka  "jurnuttaa" jos ei saa aamulla selkähierontaa ja nakinpalaa ennen aamulenkille lähtöä.

Selkis, joka uskaltaa jo aamuisin "hörötellä" sängyssä ja nakertaa tyynyä ja joka suojelee Amorea, jos Pando innostuu riehumaan liian lähellä vanhusta.

Sekä viimeisenä perheeseemme tullut tirppamme Pando, joka saa hymyn huulilleni heti avattuani silmät. Pieni hobittimme, joka on kuin durasel-paristo täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Voiko sydämessä riittää rakkautta monelle ....
kyllä voi,
ja tilaa olisi vielä monelle muullekin, jos vain olisi mahdollisuus adoptoida lisää.